Vapaussodan ja Itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen historiaretki suuntautui tällä kertaa Pohjois-Satakuntaan sekä Pirkanmaalle.
Matkan aikana pääsimme tutustumaan ja kertaamaan Vapaussodan tapahtumia Satakunnan Ryhmän taistelualueilla. Satakunnan Ryhmän taistelut ovat ehkä kumminkin hieman jääneet Hämeen Ryhmän ja sen Vilppulan rintaman taistelujen varjoon, eivätkä ole ihan niin hyvin yleisessä tietoisuudessa.
Kiinnostus retkeä kohtaan muodostui lopulta niin suureksi että retkelle mukaan mahtui 47 ensin ilmoittautunutta. Täysi bussillinen siis. Bussin kerättyä kaikki matkalaiset Härmän ja Kauhajoen väliltä matka jatkui kohti Noormarkkua.
Honkajoella pysähdyttiin Honkahoviin kahville.
Tauko Honkahovissa.
Tauon jälkeen matka jatkui kohti Pomarkkua.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan Pomarkussa ei ollut tarkoitus pysähtyä. Pomarkun taistelun muistomerkki sopi reittimme varrelle niin hyvin että teimme siinä pikapysähdyksen. Sieltä matka jatkui kohti Noormarkkua.
Noormarkku odotti meitä kahden tapahtumapaikan voimin, nimittäin Koliahde ja Harjakangas muistomerkkeineen.
Koliahteen joukkosurmassa 10. maaliskuuta 1918, 16 Ahlström Oy:n johtakuntaan kuulunutta henkilöä ammuttiin Poriin vievän maantien varressa Koliahteen luona. Vapaussodan alussa saapui venäläinen sotilasosasto Noormarkkuun, asettuen Ahlström-yhtiön konttoriin ja Ahlström-suvun asumuksiin. Mitä huoneissa oli irtonaista, pengottiin ja osin särjettiinkin. Paras tavara vietiin mukanansa. Seuraavaksi tulleet punaisten joukot hävittivät ja veivät mukanansa vielä osan lopuista tavaroista. Osa tavaroista löydettiin Vapaussodan jälkeen, jopa Itä-Suomesta asti.
Punaisten, Helsingin punakaartin vapaaehtoiskomppania, komentajanaan Aksel Nikanor Aarre-Davidsson vangitsivat paikkakuntalaisia, etupäässä Ahlström-yhtiön henkilökuntaan kuuluvia. Joukossa oli myös kartanomistaja Rafael Ahlström, joka ulkopaikkakuntalaisena, sattui silloin juuri oleskelemaan paikkakunnalla.
Kun valkoisten rintama alkoi lähennellä Noormarkkua, päättivät punaiset murhata suuren osan vangeistansa. Surmaamisen piti tapahtua matkalla Poriin, jonne vangitut oli muka lähetettävä tutkittaviksi. Alkujaan 28:sta vangitusta 10 oli päästetty jostakin syystä vapaaksi. Jäljelläolevat 18 oli päätetty surmata. Yksi vietäviksi määrätty kieltäytyi lähtemästä, viitaten ontumavikaansa. Samoin yhtä naiskonttoristia punaiset eivät halunneet mukaansa. Lopulta matkaan lähdettiin 16 vangin kera. Kun vankisaattue oli saapunut Koliahteelle Poriin johtavalla maantiellä, ryhtyivät vartijat yhtäkkiä ampumaan vankejansa, surmaten kaikki 16. Murhaan otti osaa myös eräitä Porista vastaantulevia punakaartilaisia.
Henkensä menettivät:
- kartanonomistaja Rafael Ahlström
- konttoristi W. Lucander
- konttoristi T. Molander
- konttoristi K. W Råberg
- konttoristi Frans Sipilä
- konttoristi Yrjö Hernberg
- konttoristi Fredr. Blom
- konttoristi G.F Jansson
- sahanhoitaja N. Lindfors
- kauppias Juho Friberg
- agronomi Lauri Paasikoski
- ylioppilas Axel Grandell
- opettaja Jussi Ahonen
- puutarhuri Karl Wessman
- puutarhuri Karl Grönholm
- metsänvartija Artturi Kauranen
Harjakankaan taistelu (29.-30.3.1918) oli osa Noormarkun hallinnasta käytävää taistelua. Noormarkun alueen taistelut olivat Vapaussodan Satakunnan rintaman suurimmat. Maaliskuun lopussa valkoiset alkoivat suunnitella Noormarkun valtaamista vastapuolelta. Tehtävän suunnittelu annettiin vastikään Porin rykmentin I pataljoonan päälliköksi nimitetylle yliluutnantti Gunnar von Hertzenille. Von Hertzenin mielestä hyökkäys Noormarkkua vastaan tulisi mahdolliseksi vasta, kun vahvoiksi koetut vihollisvoimat olisi ensin ajettu pois siitä kaakkoon sijaitsevasta Harjakankaan kylästä. Alueella taisteltiin punaisten vetäytymiseen saakka huhtikuussa 1918.
Harjakankaan-Noormarkun taistelussa kaatui yhteensä 22 valkoista, joista 13 Noormarkussa ja 9 Harjakankaalla. Lisäksi kadonneita oli viisi ja haavoittuneita 62. Punaisia kaatui tai haavoittui noin 200.
Noormarkusta matka jatkui kohti Sastamalaa ja sen Kiikassa sijaitsevaa Kinnalan Koukkua. Kinnalan Koukku on maatilamatkailua harjoittava yritys, missä on ruoka- ja majoituspalvelujen lisäksi muun muassa Suojeluskuntamuseo.
Vierailupäivällemme sattui Marja ja Kaarlo Koukun 45-vuotishääpäivä. Lauloimme onnittelulaulun.
Paikalla nautitun runsaan lounaan jälkeen jälkeen tilan isäntä Kaarlo Koukku kertoi Vapaussodan vaiheista Kiikassa ja sen lähialueilla.
Yksityisessä Suojeluskuntamuseossa voit tutustua itsenäisen Suomen käymiin sotiin ja niiden ylipäällikkö Mannerheimiin sekä maanpuolustukseen sodan ja rauhan aikana vuosina 1918-1945.
Näyttelyssä Mannerheimista, vapaus-, talvi- ja jatkosodista, suojeluskunnasta ja Lotta Svärd –järjestön toiminnasta kerrotaan kuvin, merkein, tunnuksin sekä kirjallisuuden ja muun esineistön avulla.
Kiikan suojeluskunnan esikuntahuoneeseen on lavastettu tapahtuma vuodelta 1943. Huoneessa on kolme Lottaa eri tehtävissä, paikallispäällikkö, paikallisesikunnan jäsen, sekä kapteeni ja vääpeli.
Matka jatkui kohti Kyröskoskea.
Kyröskosken (Mannanmäen) taistelu käytiin Suomen Vapaussodassa maaliskuussa 1918 Mannanmäen, Vatulan, Hämeenkyrön ja Ikaalisten kauppalan alueella. Taistelussa olivat vastakkainAnton Leinosen ja Sokolovin komentamat punaiset ja Ernst Linderin komentamat valkoiset.
Kovimmat taistelut alueella käytiin 17.–18. maaliskuuta, jonka jälkeen punaiset perääntyivät pakokauhun valtaamina Tampereelle. Taistelut päättyivät rintamapäällikkö Edvard Seppälän vangitsemiseen Tampereella ja syyttämiseen petoksesta. Seppälä teloitettiin Tampereella, mutta punaisten rintamaa se ei enää pelastanut, vaan valkoiset seurasivat perässä ja muutaman päivän kuluttua taisteltiin jo Tampereesta. Kyröskosken taistelut olivat kovia, esimerkiksi Oulun valkoisten pataljoona menetti 18. päivänä maaliskuuta 30 kaatunutta ja 120 haavoittunutta.
Neljän etelä-pohjalaisen sankarivainajan nimet löytyvät Mannanmäen Pro Patria -taulusta.
- Humlin Viljami, Isokyrö
- Kartano Vilho Vihtori, Jalasjärvi
- Parkkari, Jaakko Villiam, Vähäkyrö
- Tilu Iisakki, Ylistaro
Vapaussodan ja Itsenäisyyden Kyrösjärven Seudun Perinneyhdistyksen pj. mh Harri Isomuotia kertoi Mannanmäen taistelun sekä tornin historia eri vaiheita.
Matka takaisin kohti Etelä-Pohjanmaata voi alkaa.
Teksti ja kuvat Jari Asu