Arvoisat asiantuntijat, hyvä juhlayleisö
Juuri näihin aikoihin sata vuotta sitten, Helsingin työväentalon tiloissa punakaarti maalasi myrskylyhdyn lasia punaiseksi ja öljysäiliötä täytettiin. Toisaalla kolme senaattoria (Alexander Frey, E.Y. Pehkonen ja Heikki Renvall) pakkasivat matkalaukkujaan ja miettivät mitä tulisivat tarvitsemaan matkansa aikana, matkan jonka kestosta ei ollut mitään tietoa, ainoastaan että määräasemana olisi Vaasa.
Vaasassa eversti Martin Wetzerin esikunta antoi käskyn Laihian suojeluskunnalle. Laihialaisten oli mentävä illalla pimeän tullen Vaasaan ja osallistuttava kaupungin valtaukseen. Menomatkalla suojeluskunnan tuli riisua Hulmin kasarmiin majoitetut venäläiset rakuunat aseista. Käskyä kuitenkin muutettiin pian ja sen mukaan Laihian suojeluskuntalaisten oli oltava jo kello 19 Hulmilla, otettava sotilaiden aseet ja saavuttava klo 23 Vanhaan Vaasaan. Jääkäri Viljo Laakson suunnittelema maastotiedustelu jäi tekemättä.
Vastaavanlaisia valmisteluja tehtiin muissakin pohjalaisissa suojeluskunnissa. Vaasassa postijunan miehistö teki eväitä viimeiseksi jäävälle työmatkalleen.
Ylistaron suojeluskunta valmistautui venäläisten aseistariisuntaan ja katkaisemaan rautatieyhteyden Vaasaan. Vöyrin sotakoulu kokoontui kello 13.00 Koskebyn nuorisoseuralle, valmiina lähtemään Ylistaroon.
Eilen muisteltiin Vöyrin sotakoulun perustamista sata vuotta sitten hienoin juhlallisuuksin Vöyrillä. Löysin kokoelmastani kirjeen, jossa juuri Vöyrin sotakouluun saapunut Reijo Lumme kertoo ensivaikutelmistaan vanhemmilleen. Tämän kirjeen kirjoittamisesta on kulunut siis tänään tasan sata vuotta:
”Olimme siis onnellisesti perillä klo ½5 eilen aamulla. Perillä saimme heti hyvät kahvit voileipien kanssa. Minäkin join ainakin 10 kuppia. Asunto meillä on koko hyvä 10 miestä asumme yhdessä suuressa huoneessa. Kaikilla oma sänky. Tämä on suuri kylä, paljon komeita taloja mutta väestö aivan umpiruotsalaista ja puhuvat vielä niin kummallista ruotsia ettei siitä tahdo saada selvää mitään. Nousemme ylös tuossa 6:n aikaan aamulla ja nukkumassa pitää olla jo klo 9. Ruoka täällä on hyvää joten ei mitään valittamista. Komento saksalaiseen malliin.”
Venäläisten varuskuntien aseistariisunta ei sujunut kuitenkaan suunnitellusti.
Laihialla jääkäri Laakson neuvotellessa kasarmissa venäläisten kanssa antautumisesta, pihalla yhden suojeluskuntalaisen ase laukesi vahingossa ja kaikki laihialaiset alkoivat ampua kasarmirakennukseen. Rakuunat tarttuivat aseisiinsa ja tekivät vastaiskun. Neljä suojeluskuntalaista kuoli heti ja viides kolme päivää myöhemmin Vaasan sairaalassa. Nuorin heistä 15-vuotias.
Hyökkäys uusittiin kello 23. Epäonnistuneesta ensimmäisestä yrityksestä johtuen laihialaisten aikataulu petti ja he eivät osallistuneet lainkaan Vaasan valtaukseen, johon heidän piti osallistua luutnantti Schaumanin johdossa.
Yöllä kello 02.30 Munakan seisakkeen ja Ylistaron aseman välillä ns. Peränevalla suistettiin venäläisten sotilasjunaksi luultu postijuna. Paikalla olleet Vöyrin koulun oppilaat ja Ylistaron suojeluskuntalaiset kohtasivat yllättäen Helsingistä lähteneet senaattorit. Veturin miehistö, veturinkuljettaja Erik Bertlin ja lämmittäjä Otto Merisaari saivat surmansa.
Ylistarossa samana yönä yksi Vöyrin koulun oppilaista, ylioppilas Reijo Koskinen, kuoli nostaessaan venäläisiltä vallattua konekivääriä ja aseen lauettua vahingossa. Johtuneeko tästä vahingosta vaiko sattumasta, mutta Vöyrin sotakoulun kirjaston ensimmäinen kirja oli jääkärien Saksassa 1917 painattaman Suomalaisen Sotilaskäsikirjan 2. osa, joka käsittelee konekiväärikomppanian harjoitusohjesäännön lisäksi konekiväärin rakennetta ja käsittelyä 2/3 osaa kirjan sivumäärästä.
Isojen tapahtumien uhrit ja heidän omaisilleen koituvat kärsimykset unohtuvat helposti. Virallisissa selvityksissä yksilöt ovat vain tappioluettelon numeroita, nimetöntä massaa. Tästä syystä tuon esille nämä muutamat pohjanmaan vapauttamisen ensimmäiset uhrit.
Miksi tapahtumat etenivät tähän pisteeseen? Juhlaseminaarin asiantuntijat antanevat tähän kohta vastauksia.
Tämä juhlaseminaari, jonka aiheena on Maamme ajautuminen sisäiseen aseelliseen konfliktiin tammikuussa 1918, on kolmiosaisen seminaarisarjamme viimeinen osio. Se käynnistää Vapaussodan 100-vuotisjuhlien superviikonlopun täällä Seinäjoella. Jatkamme seminaarin jälkeen klo 16.00 juhlakonsertilla Seinäjoki Areenassa, junankaatopaikan seppeleenlaskulla ensi yönä 02.30 ja huomispäivän monin juhlallisuuksin.
Toivotan teidät sydämellisesti tervetulleiksi seminaariimme sekä Seinäjoelle.