Jurvan vapaussodan sankarihautaan on haudattu kaikkiaan yhdeksän vainajaa, joista Keski-Pohjanmaan jääkäripataljoonan kolmannessa komppaniassa taistelleita on yli puolet. Pataljoonaa kutsuttiin komentajansa jääkärimajuri Eric Schaumanin mukaan myös Schaumanin pataljoonaksi.
Jääkäriyliluutnantti Johan August Mäkiniemen johtama kolmas komppania eteni Tampereella 4.4.1918 hyökkäyksen kärjessä. Komppaniassa taisteli kaikkiaan 31 jurvalaista, joista neljä kaatui ja neljä haavoittui tuon päivän aikana. Komppanian myöhemmissä vaiheissa yksi jurvalainen haavoittui 23.4. Kämärän asemalla toinen vilustui niin pahoin, että kuoli myöhemmin Helsingissä.
Näsilinnan valtaus
Schaumanin pataljoona sai 4.4. tehtäväkseen hyökätä Tammerkosken yli pohjoisessa rautatiesillan yli. Ensimmäisenä sillan yli hyökkäävänä osastona oli 3. komppania. Pataljoonan hyökkäystä tuettiin tykistön tulivalmistelulla, mutta osa vihollisille tarkoitetuista kranaateista osui hyökkäystä valmistelevien läheisyyteen. Onneksi isot halkopinot antoivat suojaa ja jurvalainen Rudolf Riihimäki sai viedä rautatieasemalla olleeseen esikuntaan tietoa tykistön osumista omien joukkoon. Komppania lähti kello yhdeksän aamulla ylittämään rautatiesiltaa konekiväärin tukemana. Miehet juoksivat sillan yli 5-10 metrin välein ja punaiset ampuivat rautatiesiltaa ylittäviä Näsilinnan mäen lisäksi ainakin Särkänniemen kärjessä sijainneelta Särkän sahalta. Rautatiesillan toisella puolella 3. komppania hyökkäsi ketjussa kohti Mustalahden kalliota ja Näsilinna vallattiin yhdessä Schaumanin pataljoonan toisen komppanian kanssa.
Ryhmänjohtaja Severus Kesti haavoittui rautatieaseman ja Tammerkosken välillä ja kuoli samana päivänä Punaisen Ristin sairaalassa klassillisella lyseolla. Severus Kesti oli syntynyt 10.11.1894. Jääkäri Lauri Martonen kaatui Näsilinnan edustalla, hän oli syntynyt 1.9.1894.
Panssarijuna
Kolmannen komppanian päällikkö August Mäkiniemi jätti yhden joukkueen suojaamaan Tammerkosken takaa hankittua sillanpääasemaa Näsilinnan mäelle ja eteni kahden joukkueen kanssa kohti kaupunkia. Samaan aikaan ajoi paikalle punakaartin panssarijuna n:o 3. Panssarijunan konekiväärit ja tykit aiheuttivat suuria tappioita, sillä kaikki eivät ehtineet suojautua lainkaan. Vaarallisimmassa paikassa olivat linnan länsirinteen miehittäneet 3. komppanian miehet. Myös yksi konekiväärikomppanian kolmesta konekivääristä tuhoutui miehineen. Panssarijuna poistui paikalta kuitenkin melko nopeasti.
Pataljoonan Mustanlahden kalliolla kärsimien tappioiden suuruutta ei ole voitu määritellä tarkasti. Ainakin 24, ehkä jopa 27 Keski-Pohjanmaan jääkäriä kaatui tai haavoittui kuolettavasti. Valtaosan Mustalahden kallioilla tulleista tappioista aiheutti punaisten panssarijunan tykit.
Jääkäri Jaakko Hakala kaatui Näsilinnan mäellä, hän oli syntynyt 28.9.1891.
Hyökkäys kaupungille
Panssarijunan hyökätessä osa Schaumanin pataljoonaa oli hyökkäämässä keskikaupungille Mustalahden kalliolta etelään johtavaa Kuninkaankatua ja sen viereistä Läntistä katua (nykyinen Näsilinnankatu). Joukot kärsivät ensimmäiset tappionsa Mustanlahden kalliolta laskeuduttaessa Näsikallion suihkukaivon luona. Mäkiniemen 3. komppania hyökkäsi pääasiassa Kuninkaankatua ja puhdisti kadun oikean puoleiset talot. Joukot etenivät varsin nopeasti Finlaysonin tehdasalueelle. Tehdasalueella olevien punaisten konekiväärien eliminoiminen oli tärkeää, jotta valkoiset voisivat ylittää Satakunnan sillan.
Läntistä katua pitkin etenevät joukot kohtasivat selvästi tiukempaa vastarintaa kuin Finlaysonille Kuninkaankatua hyökänneet osastot. Kuninkaankadun selustaa suojasi Mustanlahden kallio, mutta Läntistä katua punaiset pystyivät ampumaan sekä edestä että takaviistosta. Läntisellä kadulla eteneminen jatkui, vaikka kovan tulituksen vuoksi oli edettävä pääasiassa asuntojen kautta kirveitä, sahoja ja käsikranaatteja käyttäen.
Jääkäri Vesteri Mikkola kaatui korjatessaan haavoittuneita Läntiseltä kadulta, hän oli syntynyt 9.2.1894. Jääkäri Vihtori Hiipakka haavoittui jalkaan Kuninkaankadun ja Satakunnankadun kulmassa kello 10.00. Hänet toimitettiin Suomen Punaisen Ristin Tampereen osaston toiselle sidonta-asemalle, jossa lääkäri Stålhammar antoi hänelle ensiavun ja passitti takaisin joukko-osastoon kello 11.10.
Päivän aikana myös jääkärit Lauri Reini ja Lauri Rinne haavoittuivat vaikeasti ja jääkäri Heikki Peura lievästi. Heidän haavoittumispaikkansa ei ole tiedossa. Heikki Peura sai osuman olkapäähänsä räjähtävästä kuulasta, mutta kykeni jatkamaan palvelusta sidonnan jälkeen.
Illalla 4.4. Keski-Pohjanmaan jääkäreiden 3. komppania piti hallussaan aluetta, joka rajoittui suunnilleen nykyisten Satakunnankadun, Hämeenpuiston, Näsijärvenkadun ja Näsilinnankadun väliin. Yölepo jäi vähiin, sillä suurin osa miehistä oli vartiointitehtävissä. Jurvalainen Jaakko Rintakoski muisteli: ”Kovaa leikkiähän se oli, kun niitä sala-ampujia oli joka paikassa, jotta ei aina tiennyt mistä kuulat vihelsivät. Vaikeaa oli se kadulla liikkuminen kun vartiossa piti olla. Aina ne vaan ampuivat. Se vartiovuoro kesti aina pari tuntia kerrassaan.”
Pataljoonan tappiot tuona päivänä olivat kaatuneina luultavasti 32, joista rautatiesillan ylityksessä 2-3, Näsilinnan mäellä runsaat 20 sekä katutaisteluissa ja vartiointitehtävissä 5-6 sekä haavoittuneina lähes 50 sotilasta.
”Joo, en minä sitä vapaussotaa katkerana muistele, se kuului tämän kansan kehitykseen, ja minäkin lähdin sinne, en missään seikkailun halussa vaan ajattelin, että isänmaa vapaaksi”, Jaakko Rintakoski päättää muistelunsa.
Tapani Tikkala