Vuoden 2016 sotahistoriallinen matka suuntautui tällä kertaa Venäjälle. Tarkoituksenamme oli seurata 19. Divisioonaan hyökkäysuraa Kiteeltä Sortavalaan. Toki merkittävien kulkurajoitteiden takia reitistä jouduimme tekemään omanlaisemme. Divisioonan pääosa muodostui eteläpohjalaisista joukoista, ihan kuten matkalaisistammekin. Ehkä on ensin syytä kerrata miten tähän tilanteeseen oli tultu.
Tilanne ennen jatkosotaa
13.3.1940 astui voimaan Moskovan rauhansopimus minkä käytännössä Neuvostoliito saneli Suomelle. Suomi oli joutunut luovuttamaan Karjalankannaksen (mukaan lukien Viipurin ja Käkisalmen kaupungin), Laatokan Karjalan (Sortavalan), osia Sallasta, Kuusamosta ja Petsamosta sekä Suomenlahden ulkosaaria. Kesää 1940 kohden tilanne Pohjolassa muuttui nopeasti. Saksalaiset tunkeutuvat huhtikuusta 1940 alkaen Tanskaan ja Norjaan. Kesäkuussa luhistui Ranska ja sen seurauksena Neuvostoliitto kiirehtii ottamaan Baltian maat itselleen, ihan kuten etupiirijaossa olivat Saksan kanssa sopineet. Epäluulo Neuvostoliiton aikeista Suomea kohtaan kasvaa ja syksyn mittaan yhteistyö Saksan kanssa syvenee. Saksa aloittaa Barbarossa-suunnitelmansa mukaisen hyökkäyksen Neuvostoliittoon 22.6.1941. Neuvostoliitto pommittaa Suomen kaupunkeja 25.6.1941 jolloin myös katsotaan jatkosodan alkaneen. Risto Rytin puhe jatkosodan alettua
Hyökkäys alkaa.
Suomalaiset joukot aloittavat etenemisen ja yleisesti uskotaan, Moskovan rauhassa menetettyjen alueiden takaisinvaltauksen, muutaman kuukauden sotaan. Sodasta tuli kuitenkin paljon vaikeampi ja pitkäkestoisempi Tarkempaan kuvaukseen tässä ei ole tarkoitus ryhtyä. Erittäin hyviä lähdeteoksia löytyy vaikka kuinka paljon. Tämän matkakertomuksen loppuun on laitettu lyhyt lista kirjoista joista voi lukea tarkemmin taistelujen vaiheita.
Eversti H. E.Hannukselan komentaman Vaasan sotilasläänin alueella perustettiin 19.D, johon kuuluivat Etelä-Pohjanmaan miehet. JR 16 perustettiin pääasiassa Lapualla, Alavudella ja Ähtärissä, JR 37 Kauhavalla, lsossakyrössä ja Ylistarossa, JR 58 Kauhajoella, Teuvalla ja Jalasjärvellä, Kev.Os. 18 ja VP 28 Seinäjoella ja Pion.P 30 Lapualla. KTR 10:aan otettiin miehet Kauhajoelta, Vaasasta ja Ilmajoelta, 40. Kenttäsairaala Laihialla ja Isokyrössä.
Meidän retkemme ei voinut edetä kronologisesti kuten muistomerkit ja kohteet sattuivat kohdallemme. Kävimme ensin Kiteen kirkossa ja sankarihautausmaalla. Kirkossa kuuntelemassa kiteeläisten nuorten upeat lauluesitykset, sekä tutustuimme todella hienoon kirkkoon.
Ensimmäinen vierailukohteemme oli 19. D väliaikaisen hautapaikan muistomerkki Kiteen kirkon viereisellä hautausmaalla. Jatkosodan aiheuttamasta suuresta paineesta rataverkostoomme, ei junayhteyksiä voitu käyttää niinkin tärkeään toimeen kuin sankarivainajien saattamiseen kotiseutunsa multiin. Vainajat jouduttiin väliaikaisesti sijoittamaan Kiteen hautausmaalle ja vasta myöhemmin (talven 1942 aikana) siirtämään kotiseuduilla.
Sotahistoriaoppaamme Raimo Nissinen kertoi retkeläisille taustaa tästä muistomerkistä.
Muistomerkillä seppeleenlaskussa mukana Tuure Antila, Raimo Vistbacka ja Terttu Antila. Muistomerkissä teksti:
“Tässä paikassa saivat väliaikaisen leposijansa 19. Divisioonan joukoissa kaatuneet 511 eteläpohjalaista sankarivainajaa.“
Unohtaa ei sovi myös niitä neljää sankarivainajaa mitkä lepäävät Kiteen sankarihaudan yhteydessä. Muistokivessä teksti : “4 tuntematonta”. Välttämättä ei kaikille niin tuntemattomia, sotahistoriaoppaammekin tuntee heistä yhden. Siihen myös Nissisen Raimo teki henkilökohtaisen kunnianosoituksen.
Meidän matkamme jatkui takaisin kohti majapaikkaamme hotelli Kiteenhovia.
Teimme kiertoajelun Kiteen kaupungin lähiympäristöön kahden evp:n johdolla, nimittäin mukana oli rajakapteeni Timo Päivinen ja mikrofonin varressa rajaluutnantti Kari “Sutki” Sutinen. Huumorista ei ollut pulaa kun kuuntelimme Sutkin selostusta. Illan päätteeksi kiitimme Karia ja Timoa loistavasta kaupunkikierroksesta Kiviniemen lukko -kirjoilla. Rajamieskilta sai luettavaa.
Seuraavana aamuna matka jatkui kohti niitä useita muistomerkkejä Kiteen rajanpinnassa, mitä kiteeläiset yhdessä eteläpohjaisten ryhmittymien kanssa ovat saaneet aikaiseksi. Hatunnosto heille, jotka ovat aktivoituneet tärkeän asian takia.
Juuri ennen jatkosodan alkua 19. Divisioonan joukot keskitettiin erinäisten vaiheiden jälkeen Kiteelle, ihan Venäjän rajan pintaan.
Taaksemme, Kiteen keskustaan, jäi tykki mitä 19. D on aikoinaan käyttänyt.
Aamun ensimmäinen seppeleenlasku tapahtui vuonna 2015 paljastetulla Kumurin ja Vannisenmäen taistelun sankareiden muistomerkillä.
Seppeleen laskussa mukana Anja Vakkuri, Erkki Honkala ja Eero Vakkuri.
Seuraavana kohteena vuorossa oli 19. D keskitysalueen muistomerkki
Muistomerkin seppelöinnissä mukana Raija Sinkkonen, Jorma Jokisalo ja Matti Käkelä.
Paikka oli mitä otollisin sotahistoriamatkalaisten ryhmäkuvalle.
Viimeisenä Suomen puolella vuorossa oli Kuivalaisen kukkulan muistomerkin huomioiminen. Sen pystyttämisessä arvokasta työtä oli tehneet isokyröläiset yhdessä kiteeläisten kanssa.
Seppelettä laskemassa Raimo Suhonen, Anna-Maija Rintanen ja Erkki Hölsö. Huomioitavaa oli että juuri näillä retkemme kyröläisillä miehillä oli merkittävä osuus muistomerkin pystyttämisen suhteen. Unohtaa ei sovi myöskään Tapio Kaalimaan lahjoittamaa omaa maa-aluettaan.
Rajatarkastusmuodollisuuksien jälkeen matka jatkui yli rajan ja suuntasimme kohti Ruskealaa. Poikkesimme hieman Sortavalaan johtavalta tieltä koska seuraavana vuorossamme oli Särkisyrjän taistelun muistomerkki.
Särkisyrjä ja sen surullisenkuuluisat Immolan kivinavetan useat konekiväärit lopettivat monen nuoren miehen elämän siihen ruispeltoon, mitä he olivat juuri ylittämässä. Konekiväärit veivät Ylistarosta 44 miestä, Kurikasta 30 , Alahärmästä 24, Evijärveltä 13, Kortesjärveltä 11 ja Kauhavalta 7. Lisäksi 375 miestä haavoittui.
Seppeletta laskemassa Jorma Kangasluoma ja Harri Yli-Rahnasto.
Palasimme hieman takaisinpäin ja teimme perinteisen kenttälounaan.
Matkan varrella kohti Sortavalaa oli myös neuvostoliittolaisten muistomerkkejä. Niistä ensimmäisenä vastaan sattui 168. D esikunnan paikan muistomerkki. 168. Divisioona ja sen komentaja Andrei Bondarev joka niitti mainetta talvisodan mottitaisteluissa. Osin hänen kunniakseen on pystytetty koko 168. D koskeva muistomerkki Suuri-Ryttyyn.
Muistomerkissä teksti
“1941 pellolla oli taistelu, jossa 168. divisioona vastaanotti ensimmäiset iskut fasistisia joukkoja vastaan suojellakseen karjalaista maaperää”
Matka jatkui kohti Sortavalaa. Bussissa katsoimme jatkosodan aikaisen lyhyen dokumentin:
Dokumenttielokuvaan “Sortavala on jälleen meidän” pääset tästä.
Majoituimme Hotelli Seurahuoneelle.
1920 asetettua lattaa ei enää löytynyt Seurahuoneen seinästä.
Hotellia vastapäätä sijaitsee puisto missä on runonlaulaja -patsas. Puiston takana entinen Suomen Pankin rakennus.
Sortavalasta matka jatkui Lahdenpohjaan ja Jaakkimaan. Jaakkimassa vierailimme entisen kirkon raunioilla.
Kirkon raunion vieressä oli myös vapaussodan sankarien muistomerkki.
Paluumatkalla kohti Sortavalaa reitillemme sattui kohta missä 168. D joutui suomalaisten 19. D ja 7. D puristamaan mottiin, selkänsä takana suuri Laatokka. Divisioonan komentaja kenraaliluutnantti Bondarev onnistui kuitenkin järjestämään joukkonsa pois motista, laivoilla yli Laatokan. Kohdalle oli sijoitettu “vesiperämotin” muistomerkki.
Muistomerkissä teksti:
“Kiitolliset sortavalaiset
Sankareille 168. jalkaväkidivisioonalle, joka esti vihollisen hyökkäyksen tälle alueella elokuussa 1941. Tässä joukot pysyivät viimeiseen hengenvetoon saakka, kunnes Laatokan laivaston laivat siirsivät panssarivaunujoukot Leningradin rintamalle. Ikuinen muisto Neuvosto Armeijan sotureille, kaatuneille Sortavalan puolustajille taistelussa fasisteja vastaan.”
Päivällinen ja illanvietto Sortavalan Seurahuoneella. Yllätysohjelmana Sinisen Ristin luovutus seinäjokiselle Pentti Pesoselle. Pesonen on nuoruudessaan ollut lähettipoikana juuri tällä alueella ja siten oikeutettu saamaan mitalin miekalla varustettuna.
Voisiko kyseiselle herrasmiehelle parempaa paikkaa löytää mitalin luovutukselle kuin juuri Sortavalan Seurahuoneen ruokasali.
Illan yllätykset eivät loppuneet siihen. Ajattelimme normi-iltamme olevan pian päätöksessään kunnes, taas jälleen kerran, joukostamme löytyi spontaani ammattilainen. Taivamaan Mari sijoitti itsensä juhlasalin flyygelin ääreen ja ilta sai taas uuden alun.
Tanssintaitajat riensivät lavalle.
Aamu odotti matkaajiaan joko Valamon saaren luostariin tai bussiretkelle muihin kohteisiin. Tässä muutama kuva Valamon retkestä.
Lähtö kantosiipialuksella kohti Valamoa. 45 minuuttia myöhemmin olimme jo perillä.
Vastassamme oli suomenkielinen oppaamme. Hän johdatti meidät Valamon puutarhojen läpi, yhä korkeammalle kunnes olimme pääkirkon porteilla.
Porteista eteenpäin astui kuvauskielto voimaan. Sisäkuvissa on siksi tyydyttävä TK-miesten vuonna 1941 kuvaamiin otoksiin.
Valamon isoin kirkko oli kaksi kerroksinen. Alapuolella oli hieman hämärämpi talvikirkko kakluuniuuneineen. Sen yläpuolella oli perinteisempi kirkko, ikkunoineen ja kupoleineen. Ylemmässä kirkossa oli vierailumme aikana messu meneillään. Poistuttaessa poikkesimme matkamuistomyymälään.
Koska Laatokalle oli luvassa myrskyä oli retkemme typistetty ainoastaan 1.5 h mittaiseksi ja aika olikin jo palata kantosiipialukselle. Ehkä näyttävimmät osat Valamosta tuli kumminkin nähdyksi.
Uusi aamu ja viimeiset kohteet. Hotelli Seurahuone sai jäädä taakseen.
Viime hetken kaupankäynnit ja takaisin kohti rajaa.
Reitti kiersi Kaalamon kautta ja sen varrelle sattui 19. D nimekkäitä kohteita; muun muassa Vannisenmäki, Okanmäki ja Tirimäki, missä niin monet miehemme kaatuivat ja useat haavoittuivat.
Seuraava pysähdyspaikkamme Ruskealan entinen suomalainen hautausmaa. Vastassamme oli mm. Neuvosto Armeijan jäljiltä päätön vapaudenpatsas.
Vielä käynti Ruskealan entisen kirkon raunioilla ja sinne kaavaillun uuden kirkon työmaalla niin matka kohti rajaa ja kunkin kotiosoitetta voi alkaa.
Matkan varrella toki muistettiin pienillä lahjoilla retkemme ohjelmanumerot: Historiaopas Raimo Nissinen, pianistimme Mari Taivalmaa sekä turvallinen kuljettajamme Reijo Järvinen. Vähintään Marskin vorschmackia kaikille.
Kuljettajamme sai myös asekätkennän muistomitalin. Kotimatka pienten vaikeuksien kerä päättyi kumminkin hyvin.
(kuvat ja teksti: Jari Asu)
Lähdeluettelot mistä voi lukea lisää eteläpohjalaisten vaiheista (mainittu matkakertomuksessa):
- Jatkosodan historia
- Eteläpohjalaisia taisteluissa 2 (Sampo Ahto, Veikko Pirilä)
- Kutsui ääni isänmaan, JR 58 (Ratia, Saressalo, Arosilta)
- Lapualta Laatokalle (Yrjö Vasama)
- Kuului jyske tykkien (Toimituskunta Vaasa)
Retkivideot:
KUTSU:
Tutustumme etelä-pohjalaisjoukkojen (19.D) taistelupaikkoihin. Joukoissa on ollut mukana varmasti monen jäsenemme omaisia.
Ensimmäisen yön vietämme Kiteellä. 19.Divisioona jätti sinne mm. seuraavat jälkensä:
- 19. divisioonan väliaikainen hautapaikka kirkonmäellä.
Tässä paikassa saivat 1941 väliaikaisen leposijansa 19. divisioonan joukoissa kaatuneet 511 eteläpohjalaista sankarivainajaa.
(klikkaa kuvaa) - 19. divisioonan käyttämä kenttätykki museon vieressä.
(klikkaa kuvaa) - 19. divisioonan hyökkäyksen lähtöpaikan muistomerkki.
(klikkaa kuvaa) - Kuivalaisen kukkulan muistomerkki.
(klikkaa kuvaa) - Kumurin taistelun muistomerkki.
(klikkaa kuvaa)
Matka jatkuu rajan yli Venäjän puolelle ja kohti Sortavalaa.
Oppaana yhdistyksemme jäsen Raimo Nissinen.
Sortavalassa majoitutaan hotelli Seurahuoneelle. Arkkitehti Onni Tarjanne suunnitteli sen vuonna 1909. Vuonna 1938 Erkki Huttunen rakensi sen uudelleen kokonaisuudessaan. Peruskorjattu 1998.
Retkellä on mahdollisuus vierailla myös Valamon luostarissa Laatokalla.
Ilmoittautumiset ja tiedustelut järjestösihteerille (Juha Levonen, 0500 231 523, juhatapio.levonen@gmail.com)
Mukaan mahtuu 45 ensimmäistä ilmoittautujaa. Suuren mielenkiinnon vuoksi kannattaa olla asialla ja ilmoittautua ajoissa.
Yksityiskohtaisemmat tiedot alla olevassa pdf-tiedostossa.