Metsänhoitaja Juha Levonen Seinäjoki 4.6.2016 klo 13.00.
PUHE SEINÄJOEN MANNERHEIMIN PATSAALLA
Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja sodanajan sukupolven edustajat. Hyvä yleisö.
Olemme kokoontuneet perinteiselle kunniakäynnille Seinäjoen Mannerheimin patsaalle. Patsashan on tunnetusti maamme vanhin julkinen Mannerheim-patsas. Vietimme viime vuonna patsaan 60 vuotispaljastusjuhlaa. Patsas edustaa Seinäjoen ohella koko maakunnan panosta vapaussodassamme ja patsaan aikaansaannissa.
1950-luvun ilmapiiristä johtuen ongelmatonta patsaan pystytys ei ollut silloin Seinäjoellakaan, mutta 1958 silloinen kauppalanhallitus sai aikaan päätöksen, että kauppala laskee vuosittain seppeleen Mannerheimin patsaalle juuri 4.6. tämän syntymäpäivänä. 1960 kaupungiksi muuttunut Seinäjoki onkin noudattanut tätä tapaa uskollisesti. Liekö siihen velvoittanut myös vetoavat sanat patsaan jalustassa; ”Se vala on koetettu puhtaana pitää”. Sanat ovat Heikki Klemetin Etelä-Pohjanmaan Suojeluskunta- ja Lottapiireille sanoittamasta ja säveltämästä kunniamarssista ”Vilppulan urhojen muistoksi”.
Myöhemmin kunniakäynteihin seppeleineen on liittynyt useita muitakin yhteisöjä ja ryhmiä kuten tänäänkin saamme nähdä. Myös nuorison edustajat ovat ilahduttavasti mukana viemässä perinnettä eteenpäin.
Mannerheimia ei ole unohdettu.
Mannerheimin ja Etelä-Pohjanmaan sekä Seinäjoen vaiheet liittyvät toisiinsa selkeimmin vuoden 1918 vapaussodan kautta. Toki Mannerheim vieraili alueellamme myöhemminkin useita kertoja, mutta yleensä käynnit liittyivät tavalla tai toisella vapaussodan muiston vaalimiseen. Pohjanmaa symboloi Mannerheimille nimenomaan vapaussotaa.
Mannerheim tuli vaarallisten vaiheitten jälkeen vuoden 1917 lopulla Suomeen Venäjältä palveltuaan siellä 30 vuotta keisarin armeijassa hyvinkin merkittävissä tehtävissä kohoten kenraaliluutnantiksi. Suomessa hänet tunsi vain hyvin pieni piiri, etupäässä pääkaupunkiseudulla. Suuri yleisö ei tiennyt hänestä mitään.
Maassamme oli toiminut lähinnä epävirallisesti muutaman vuoden ajan ns. sotilaskomitea, joka sortoon kyllästyneenä suunnitteli Suomen irrottamista Venäjästä, mutta ei saanut aikaan kovinkaan paljoa mitään konkreettista. Mannerheim saatiin mukaan komitean työhön heti tammikuun 1918 alussa. Hän huomasi välittömästi, että komitea oli lähinnä keskustelukerho ja poistui aika pian kokouksista. Itse hän kertoo muistelmissaan asiasta; ”Sytytin sikarini ja poistuin paikalta”. Mannerheim jos kuka oli myös dramatiikan mestari.
Hänet kutsuttiin kuitenkin muutaman päivän kuluttua tuosta episodista johtamaan sotilaskomitean työtä. Hän suostui ja sitten alkoikin todella tapahtua. Mannerheim tajusi maamme vaarallisen tilanteen. Etelä-Suomessa oli ollut jo hyvin levotonta syksyllä 1917 Venäjän sekasortoisiin oloihin liittyen ja ilmassa oli tammikuussa selvästi henki kapinan aloituksesta laillista hallitusvaltaa vastaan. Mannerheim tajusi, että nyt ei ollut enää aikaa keskustelukerhoille ja niinpä hän määräsi senaatin jäsenet ja keskeiset upseerit matkustamaan välittömästi Pohjanmaalle ja tässä vaiheessa Vaasaan. Viesti kuului : ”Jo tänään tai viimeistään huomenna”.
Miksi Pohjanmaalle? Mannerheim oli selvillä, että Pohjanmaalla oli ollut rauhallista syksyllä 1917, ei ollut esim. maatalouslakkoja, ei kapinallisten tekemiä siviilimurhia ja punakaartien toiminta oli lähinnä maltillista. Osa senaatin jäsenistä onnistuikin aivan viime hetkillä pakenemaan Vaasaan, osa joutui menemään Helsingissä ”maan alle”. Voimme vaan kysyä, että mitä olisi maassamme tapahtunut ellei Mannerheim olisi tajunnut maamme vaarallista tilannetta ja käytettävissä olevan ajan vähäisyyttä sekä että jos hänellä ei olisi ollut kykyä ja rohkeutta reagoida välittömästi. Enää ei ollut tosiaan puheitten aika.
Mannerheim oli tunnetusti laajoille joukoille, jopa luomalleen, aluksi vaatimattomalle armeijalle tuntematon. Tilannetta kuvaa hyvin episodi tammisunnuntain aattoilllalta. Mannerheim matkasi Vaasasta Ylihärmään perustettuun väliaikaiseen päämajaansa illalla 27.1. valmistautumaan tammisunnuntain tapahtumiin eli aloittamaan venäläisten joukkojen aseistariisuminen. Hevoskyydissä matkatessaan Ylihärmän rajalla hänen saattueensa pysäytettiin ja isäntämies Kaupinmäki vartiovuorossa kysyi, että mitä miehiä. Esikunnan upseerit selostivat keitä he olivat ja että mukana oli myös ylipäällikkö Mannerheim. Ei tuntenut Kaupinmäki ketään heistä, mutta neuvottelujen jälkeen matkaa päästiin jatkamaan. Kaupinmäki evästi kuitenkin matkalaisia: ”No menkää sitten, mutta pitäkää ittenne miähinä”.
Syntynyt tilanne kuvastaa selkeästi kahta asiaa. Mannerheim oli tosiaan omille joukoilleen vielä tässä vaiheessa tuntematon. Ei ollut juuri tiedotusvälineitä, somesta puhumattakaan. Tärkeämpää on kuitenkin havaita se, että joku toisenlaisin johtamisominaisuuksin varustettu olisi saattanut alkaa äksyillä moisesta kohtelusta, mutta Mannerheim ei. Hän oli saanut niin laajan elämän-ja sotilaskokemuksen, että hän tajusi heti tilanteen. Hänellä oli todellista tilannejohtamisen pelisilmää koko elämänsä ajan. Tämä vartiomiehen toiminta kertoi hänelle tehtävän tinkimättömästä noudattamisesta ja luotettavuudesta. Tämä pieni episodi vahvisti osaltaan Mannerheimin myönteistä kuvaa pohjalaisista. Hän alkoi luottaa ja arvostaa näitä suuresti niin, että pohjalaiset säilyivät hänen sydäntään lähellä aina hänen kuolemaansa saakka ja hän toi asian esille monissa yhteyksissä.
Seinäjoki tuli erityisen tutuksi Mannerheimille kun vapaussodan päämaja sijaitsi paikkakunnalla helmikuun 1918 alkupäivistä alkaen maaliskuun loppupuolelle yhteensä noin 7 viikon ajan eli pisimpään kuin missään muualla. Kaupunkiimme mahtuisi varmaan tästä ajanjaksosta enemmänkin näkyviä muistokohteita tuleville sukupolville kun lähestytään tapahtumien 100 vuotismuistojuhlia. Taitaisipa siihen Seinäjoen vaakunaankin sopia kovin hyvin se Vapaudenristikin kuten on tapahtunut Vaasassa ja Mikkelissä. Ylistaronkin tapahtumat tammisunnuntain yhteydessä elettiin nyky-Seinäjoen alueella. Seinäjoki ja koko maakunta oli tuolloin joka tapauksessa valtakunnallisesti merkittävimmässä asemassa maamme historiassa kuin koskaan sen jälkeen.
Tuntematon ”ryssän kenraali” voitti puolelleen toiminnallaan hämmästyttävän nopeasti omien joukkojensa luottamuksen ja kansan suosion niin , että jo 16.5.1918 järjestetyssä vapaussodan päättymisen ja Suomen armeijan paraatissa Helsingissä hän oli juhlittu sankari. Jopa niin, että valtiovallassa oli tahoja, jotka pelkäsivät Mannerheimin suurta suosiota ja tämän mahdollisuutta nousta suojeluskuntiin perustuvan armeijan tuella jopa diktaattoriksi. Asiat johtivat siinä vaiheessa lähinnä hallituksen saksalaissuuntautuneisuuden takia Mannerheimin eroon armeijan johdosta ja muuttoon vielä toukokuussa ulkomaille. Häntä on turha syyttää kesän 1918 vankien osittaisesta huonosta kohtelusta.
Mannerheimin syntymäpäivästä tehtiin hänen kuolemansa jälkeen 1952 samalla Puolustusvoimien lippujuhlan päivä. Liputamme tänään siis kahdelle asialle. Ensi vuonna vietämme Mannerheimin syntymän 150 vuotismuistojuhlaa. Voimme odottaa tavallista juhlavampaa tilaisuutta tälläkin paikalla Seinäjoella. Ilmajoella voimme seurata ensi vuonna myös tuoretta Mannerheim-oopperaa ja osallistua Mannerheim-seminaariin.
Lopuksi toivotan kaikille hyvää Puolustusvoimien lippujuhlapäivää sekä Mannerheimin syntymän muistopäivää.