Suomen vapaudenpatsas 80 vuotta

Suomen Vapaudenpatsaan 80-vuotisjuhla

Suomen Vapaudenpatsaan paljastamisen 80-vuotisjuhlaa vietettiin kauniissa kesäsäässä Vaasan kauppatorilla 9.7.2018. Tilaisuutta oli saapunut seuraamaan lähemmäs tuhat paikkakuntalaista sekä turistia. Löytyipä paikalta vielä 12 henkilöä, jotka olivat olleet mukana jo 80 vuotta sitten, heistä nuorin oli ollut tuolloin yksivuotias.

Maakuntajohtaja Olav Jern piti puheen, jossa hän totesi mm. että marsalkka Mannerheim oli korostanut puheessaan kaupungingtalon juhlasalissa tarjoitutuilla päivällisillä, että paljastettu patsas ei ole sodan muistomerkki vaan Suomen voittaman vapauden muistomerkki ja vaikka patsas kuuluu koko Suomen kansalle, on sen oikea paikka Pohjanmaalla vanhassa pääkaupungissa.

Olav Jern totesi myös, että Suomen Vapaudenpatsas liittää Suomen ja Vaasan kaupungin ratkaisevalla tavalla siihen historiamme vaiheeseen, jolloin itsenäinen Suomi otti alkuaskeleensa kohti Pohjoismaista ja Euroopassa itsenäisesti ja demokraattisesti toimivien valtioiden joukkoa. Maailmassa on tänä päivänä 195 tunnustettua itsenäistä valtiota, joiden joukossa Suomi on tällä hetkellä 54:ksi vanhin ja kuuluu näin valtioiden vanhimpaan kolmannekseen.

Lopuksi Vaasan kaupungin, Sotaveteraanien ja Puolustusvoimain edustajat laskivat patsaalle seppeleen ja yhdessä laulettiin Maamme-laulu.

Tapani Tikkala


Suunnittelukilpailu

Vaasaan perustettiin vapaudenpatsaan patsastoimikunta jo 1918, jolloin valtionhoitaja Mannerheim asetti toimikunnan suunnittelemaan vapaussotamme muistomerkkejä. Toimikunnan jäseninä olivat vuorineuvos Gösta Serlachius, taiteilija Akseli Gallen-Kallela ja kenraalimajuri Harald Åkerman. Vaasan kaupunginvaltuusto täydensi valtakunnallista toimintaa vaasalaisjäsenillä. Valituiksi tulivat kauppaneuvos E.J. Ollonqvist, lehtori C.J. Danielsson, kauppaneuvos Frithjof Tikanoja ja konsuli Erik Hartman. Ollonqvistin, Gallen-Kallelan ja Hartmanin kuoltua heidän tilalleen valittiin arkkitehti A.W. Stenfors, filosofian tohtori Torsten Stjernschantz ja konsuli Victor Bruun.

Suomen Vapaudenpatsas 9.7.1938. Kuva Yrjö Ahonen, Tapani Tikkalan kokoelma.

Veistoksen suunnittelukilpailu järjestettiin 1935, jolloin patsashanke oli muuttunut valtakunnalliseksi. Palkintolautakunnassa oli kahdeksan jäsentä: Gösta Serlachius, kenraali Hannes Ignatius, Torsten Stjernschantz, Frithjof Tikanoja, A.W. Stenfors, C.J. Danielsson, Erik Hartman ja kuvanveistäjä Emil Wikström. Suomen nimekkäimmät kuvanveistäjät osallistuivat kilpailuun peräti 42 ehdotuksella. Suunnittelukilpailun voitti kuvanveistäjä Yrjö Liipola ehdotuksellaan ”Pohjan poika rynnistää”. Suositun ja tunnetuimman kuvanveistäjä Väinö Aaltosen ehdotus ei sijoittunut, ja valinnasta kirjoitettiin runsaasti lehdissä.

Isänmaan vapauttajille – yksi virhe jäi

Kuusi metriä korkea ja 3600 kiloa painava pronssinen veistos esittää kahta mieshahmoa: seisova, kivääriä kädessään pitelevä sotilas heiluttaa lakkiaan ja hänen takanaan istuu haavoittunut sotilas rintaansa pidellen. Alkuperäisessä ehdotuksessa sotilas kohotti miekkaa lyöntiasentoon, mutta se vaihdettiin vaasalaisten painostuksesta päähineeksi. Sotilaan asento muutettiin seisovaksi ja vasempaan käteen tuli jalalla oleva kivääri. Patsas pystytettiin kahdeksan metriä korkealle graniittijalustalle, jota koristavat Hovioikeuden puolella Mannerheimin reliefi, torin puolella lohikäärmettä polkeva Suomen leijona, vapaudenristi sekä sanat ”Isänmaan vapauttajille 1918 åt fäderneslandets befriare”. Jalustaan on kiinnitetty neljä veistosta, jotka esittävät lakia, uskontoa, työtä ja tulevaisuutta.

Tarkasta työstä huolimatta patsaaseen jäi yksi virhe: kivääriä kädessään pitelevän sotilaan sotilasvyö on väärinpäin, solki on kiinnitetty vasemmalta oikealle eikä oikealta vasemmalle, kuten sen kuuluisi olla.

Pronssivalu tehtiin Helsingissä M. Virtasen taide- ja metallivalimossa. Patsaan jalustakivien ja jalustan edessä seisovan leijonan graniittityöt teki vehmaalainen Lehdon Kiviliike Oy. Jalustan harmaagraniitti louhittiin Räntämäen louhoksesta läheltä Turkua. Patsaan rakentaminen rahoitettiin pelkästään yksityisiltä kerätyillä lahjoituksilla.

Kuvanveistäjä Yrjö Liipola – santarmien silmätikku

Yrjö Liipola syntyi 22. elokuuta 1881 Koski Tl:ssä ratsutilallisen Henrik Liipolan ja vaimonsa Wilhelmiinan (o.s. Tilkanen) kahdeksanlapsisen perheen nuorimpana. Liipola kuoli 26. maaliskuuta 1971. Hän opiskeli kuvanveistoa Turun piirustuskoulussa ja Firenzen taideakatemiassa sekä Berliinissä ja Pariisissa.

Osallistuttuaan Tl Koskella kenraalikuvernööri Bobrikovin ajamia laittomia asevelvollisuuskutsuntoja vastustavaan toimintaan, Liipola joutui santarmien silmätikuksi ja hänen oli paettava maasta. Hän löysi uudeksi asuinpaikakseen Unkarin, joka oli silloin vielä osa Itävalta-Unkaria.

Liipola palasi Suomeen vasta 1934, jolloin hän asettui unkarilaissyntyisen puolisonsa kanssa rakentamaansa renessanssityyliseen huvilaan Kauniaisiin.

Taiteilijantyön ohella Liipola toimi Suomen konsulina Unkarissa ja Unkarin konsulina Suomessa. Hän käänsi unkarilaista kirjallisuutta suomeksi ja kirjoitti kaksi kirjaa. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1952.

Vuonna 1956 Liipola lahjoitti taidekokoelmansa entiselle kotikunnalleen Tl Koskelle, jossa kokoelma on esillä sitä varten perustetussa Yrjö Liipolan taidemuseossa. Kokoelmassa on noin 200 esinettä, joista vanhimmat ovat vuodelta 1900. Kauniaisissa Liipolan kunniaksi on nimetty tie: Yrjö Liipolan tie.

Patsaan paljastustilaisuus

Suomen vapaudenpatsas vihittiin Vaasan kauppatorilla lauantaina 9. heinäkuuta 1938, jolloin vapaussodasta oli kulunut 20 vuotta. Patsaan paljasti tasavallan presidentti Kyösti Kallio ja tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan sotamarsalkka Mannerheim. Torille oli kokoontunut yleisöä noin 10 000 henkilöä.

Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiiri osallistui paljastusjuhlallisuuksiin yhdellä suojeluskuntapataljoonalla ja Vaasan suojeluskunta (VSK) asetti siihen yhden komppanian. Sen päällikkönä toimi aluepäällikkö Arvo Vuoristo. Ensimmäinen joukkue muodostettiin upseereista, toinen ja kolmas joukkue rintamamiessuojeluskuntalaisista ja neljäs joukkue reserviläissuojeluskuntalaisista. VSK:n komppania, mukanaan lippu ja piirikapellimestari Kosti Könnin johtama soittokunta, toimivat kunniakomppaniana rautatieasemalla tasavallan presidentti Kyösti Kallion ja sotamarsalkka Mannerheimin saapuessa junalla Vaasaan. Asemalla olivat myös Suomen Valkoisen Kaartin lippujoukkue sekä KTR 4:n varuskuntasoittokunta musiikkivänrikki Erkki Karvosen johdolla.

Aluepäällikkö Arvo Vuoriston 21. kesäkuuta 1938 Vaasan suojeluskunnalle antaman käskyn mukaan suojeluskuntalaisten ohjelma oli seuraava:

08.30 kokoontuu VSK kunniakomppania ja soittokunta Raastuvankadun kansakoululle

09.00 marssi asemalle

09.20 kunnianosoitus sotamarsalkka Mannerheimille

09.45 kunnianosoitus tasavallan presidentille

10.00 aamiainen Raastuvankadun koululla

11.30 järjestäytyminen ja marssi torille

11.45 valmiina torilla

14.00 kahvi Raastuvankadun koululla

17.30 päivällinen Raastuvankadun koululla. Piirikapellimestari Könni järjestää soittoa päivällisen ajaksi Raastuvankadun koululle.

Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin lisäksi paraatikatselmukseen osallistui suojeluskuntalaisia Vaasan suojeluskuntapiiristä (Vasa sk.-distrikt), aktivisteja, jääkäreitä, vapaussodan sotainvalideja ja rintamamiehiä, Vaasan sotilaspiirin esikunta, Suomen Valkoisen Kaartin kunniajoukkue sekä Kenttätykistörykmentti 4, joka oli tuolloin sijoitettuna Vaasaan.

Sotamarsalkka Mannerheim tarkastaa paraatijoukot Vaasan torilla, taustalla huputettu Suomen Vapaudenpatsas. Kuva Yrjö Ahonen, Tapani Tikkalan kokoelma.

Marsalkka tarkasti joukot kello 11.45 ja sen jälkeen vuorineuvos Gösta Serlachius piti paljastuspuheen. Puheen jälkeen patsasta peittänyt vaate poistettiin. Myös tasavallan presidentti Kyösti Kallio piti puheen. Siihen eivät kaikki olleet tyytyväisiä, sillä Kallio ei sanonut puheessaan sanaakaan ruotsia.

Kunniamerkkien luovutus – mitä luovutettiin?

Patsaan paljastuksen yhteydessä tasavallan presidentti Kyösti Kalliolle ja sotamarsalkka Mannerheimille luovutettiin kunniamerkit, jotka heidän rintapieliinsä kiinnitti Lotta Svärd–yhdistyksen keskusjohtokunnan puheenjohtaja Fanni Luukkonen. 1965 julkaistussa kirjassa ”Etelä-Pohjanmaan lotat”, on kummastakin kunniamerkin kiinnittämisestä kuva sekä kuvatekstit: ”Suomen Vapaudenpatsaan paljastusjuhla Vaasassa heinäkuun 9 pnä 1938. Keskusjohtokunnan puheenjohtaja Fanni Luukkonen kiinnittää Lotta Svärd-järjestön ansioristin presidentti Kyösti Kallion rintapieleen” ja ”Lotta Svärd-järjestön ansioristi annettiin Suomen Vapaudenpatsaan paljastusjuhlassa myös sotamarsalkka Mannerheimille”.

Fanni Luukkonen kiinnittää Suojeluskuntain kultaista ansioristiä presidentti Kyösti Kallion rintapieleen. Kuva Yrjö Ahonen, Tapani Tikkalan kokoelma.
Fanni Luukkonen Kiinnittää Suojeluskuntain kultaista ansioristiä sotamarsalkka Mannerheimin rintapieleen. Kuva Yrjö Ahonen, Tapani Tikkalan kokoelma.

Sekä Fanni Luukkosen esiintyminen kunniamerkkien jakajana että Etelä-Pohjanmaan lottien toimituskuntaan kuuluneiden tunnettujen lottien Hilja Riipisen ja Eeva Laurilan henkilökohtainen mukanaolo vapaudenpatsaan paljastustilaisuudessa lisäävät tiedon uskottavuutta.

Asiassa on vain yksi iso mutta. Vuonna 1938 ei ollut olemassa Lotta Svärd-ansioristiä. Ensimmäiset ansioristit jaettiin lähes kolme vuotta myöhemmin järjestön 20-vuotisjuhlassa 26. maaliskuuta 1941! Lotta Svärd keskusjohtokunnan 18. huhtikuuta 1942 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa mainitaan, että Mannerheimille luovutetaan hänen 75-vuotispäivänään 4. kesäkuuta 1942 Lotta Svärd-ansioristi. Mannerheimin kunniamerkkiluettelossa ei lotta-ansioristiä kuitenkaan mainita.

Aarno Karimon suunnittelemat Suojeluskuntain ensimmäiset ansioristit jaettiin jo keväällä 1922. Ansiomerkki oli yksiluokkainen, mutta sitä valmistettiin kahdesta eri metallista: raudasta ja hopeasta. Vuodesta 1938 sitä jaettiin myös kultaisena. Lassi Kaipaisen kirjassa ”Vapaa Suomi”, kerrotaan, että Suojeluskuntien yliesikunnan ehdotuksesta valmistettiin vapaussodan 20-vuotisjuhlintaan liittyen kolme ansioristiä kullasta, ja että suojeluskuntien päällikkö antoi ne 30. heinäkuuta 1938 marsalkka C. G. Mannerheimille, presidentti P.E. Svinhufvudille ja presidentti K. Kalliolle. Suomen kuvalehdessä ja Hakkapeliitassa ei ole mitään mainintaa tästä tilaisuudesta.

Vielä lisää poikkeavaa tietoa: Jukka I. Mattila kertoo kirjassaan ”Vapaussodan muistomitalit”, että Suojeluskuntain kultaiset ansioristit annettiin vapaussodan päättymisen 20-vuotisjuhlassa 16. toukokuuta 1938 Mannerheimille, Kalliolle ja Svinhufvudille. Kirjassa on samassa yhteydessä kuitenkin kuva Vaasan torilta 9. heinäkuuta 1938, jossa Fanni Luukkonen jakaa kunniamerkkejä, ja sekä Mannerheimin että Kyösti Kallion rintapielessä näkyy Suojeluskuntien kultaiset ansioristit. Svinhufvudia kuvassa ei näy, vaikka hänen paikkansa kuuluisi olla Kyösti Kallion vieressä.

Hakkapeliitan numerossa 29/1938 olevan kuvatekstin mukaan ”Lottien johtaja Fanni Luukkonen kiinnittää sotamarsalkan, suojeluskuntain kunniaylipäällikön rintaan suojeluskuntain kultaisen ansioristin. Samainen risti annettiin samassa tilaisuudessa myös Tasavallan Presidentille.” Kuva on täysin sama kuin Etelä-Pohjanmaan lotat–kirjassa.

Minulla on hallussani Etelä-Pohjanmaan lotissa käytettyjä alkuperäisvalokuvia. Kuvat ovat vaasalaisen radiosähköttäjän ja valokuvaaja Yrjö Ahosen (1898 – 1974) ottamia. Kuvat on lähettänyt kirjan toimituskunnalle vaasalainen, entinen Vaasan lottien puheenjohtaja, Elmire Salmi (1889 – 1970). Salmi on kirjoittanut kuvien taakse kuvatekstit ja palautusosoitteen. Kuvatekstit on toistettu kirjassa sanatarkasti. Ne on kirjoitettu 27 vuotta tapahtuman jälkeen ja Elmire Salmen muistivirhe Lotta Svärd ansioristeistä siirtyi suoraan kirjan tekstiin.

Edellä mainituin perustein sekä Mannerheim että Kallio saivat Vaasan torilla 9. heinäkuuta 1938 Suojeluskuntain kultaisen ansioristin.

Juhlapäivällinen kaupungintalossa – Vaasan Jaakon tervehdys

Juhlapäivällisten ruokalista. Tapani Tikkalan kokoelma

Kutsuvieraille tarjoiltiin juhlapäivällinen Vaasan kaupungintalossa. Vaasa-lehden päätoimittajana 1924 – 1944, kokoomuspuolueen kansanedustajana 1927 – 1930 ja 1939 -1945 sekä kirjailijana elämäntyönsä tehnyt Jaakko Oskari Ikola (1887 – 1951) lähetti itselleen eli Waasan Jaakkoolle päivällisten painetun menun patsaan paljastuspäivän erikoisleimalla varustettuna korttina: ”Pyydän onnitella Sinua ja muistuttaa mitäs söit Vaasan kaupungintalossa Suomen Vapaustaistelun muistomerkin pystyttämispäivänä. Tervehtien ystäväsi J.O. Ikola.”

Vaasan Jaakkoo kirjoitti 10. heinäkuuta 1938 palstallaan Vaasa-lehdessä: ”Silloon nähtihin ensi kerran se hurjan korkia ja komja patas, 14 meeteriä korkia, mies kivääri käres ja lakki korkialla ilmas huutamas: voitto meirän on! – ja sen takana on toinen kuoleva soturi, joka painaa toisella kärellä rintaansa, mutta autuas onnenhäivä on hänenkin huulillansa.”

Kahdesti vaarassa

Talvisodan aikana, 31. joulukuuta 1939, venäläiset lentokoneet pommittivat Vaasaa. Yksi sirpale osui patsaaseen, haavoittuneen sotilaan jalkaan. Sen jälkeen patsaalle tehtiin sirpalesuoja, jolloin patsas jäi kokonaan lautaverhouksen sisään. Patsas säilyi vahingoittumattomana Vaasan myöhemmissä pommituksissa.

2000-luvun alussa Suomen vapaudenpatsaasta huolestuttiin toripysäköinnin laajennuksen myötä. Patsaan alapuolella tapahtuvan kallion louhinnan epäiltiin kaatavan patsaan. Yhtenä vaihtoehtona suunniteltiin jopa patsaan siirtämistä rakennustöiden ajaksi, jota erityisesti Vaasan sotaveteraanit vastustivat. Kallioperä tutkittiin kairaamalla ja Vapaudenpatsaan jalustan tueksi rakennettiin kahdeksan kertaa kahdeksan metrin suuruinen teräsbetonikuori ja patsas suojattiin vanerilevyillä. Patsas pysyi pystyssä ja ehjänä.

Yrjö Liipolan suunnittelema Suomen Vapaudenpatsas on hallinnut jo 80 vuoden ajan Vaasan torinäkymää. Patsas on ikuistettu lukuisiin postikortteihin, matkailuviireihin, seinälautasiin ja jopa lasivaasiin. Patsaan luokse on luontevaa sopia tapaamiset ja sen katveessa voi seurata nykypäivän torielämää. Mannerheimin sanoja mukaillen: ”Onhan tämä muistomerkki koko Suomen kansan vapaussodan patsas”.

Suomen vapaudenpatsas 21 cm korkeassa koristevaasissa. Kuva Tapani Tikkala

Tapani Tikkala